Empiiristä tutkimusta eli kurpitsakeitosta kurpitsakeittoon

Kurpitsahan ei ole mitenkään kauhean vahvan makuinen ruoka-aine. Ehkä juuri siksi se taipuu niin tosi moneksi. Erityisen usein olen tänä syksynä huomannut syöväni kurpitsasta tehtyä keittoa.

Oma vakioni on sellainen aika arkinen kasviskeitto. Siihen laitetaan saman verran kurpitsaa, bataattia, sipulia ja porkkanaa. Keitetään kypsäksi kasvisliemessä seuranaan käsiin osuvia yrttejä eli meillä yleensä timjamia ja persiljaa. Suolataan ja pippuroidaan maun mukaan. Surrataan tasaiseksi sauvasekoittimella.

Minusta mukavan täyteläistä ja ennen kaikkea terveellisen kevyttä kasvisruokaa. Perhe on viime aikoina tuosta mutissut. Edellisen kattilan jouduin syömään ihan itse kokonaan... Silloin rupesi jo hieman tökkimään minullakin. Siispä tein pientä empiiristä tutkimusta kurpitsakeittosuuntauksista.

Ensimmäiseksi syyniin pääsi Turussa Pinellan kermainen kurpitsakeitto. Se vaikutti siltä, kuin kurpitsa, hyvä liemi ja kunnon kerma olisi vaahdotettu ihanan pehmäksi annokseksi. Rapsakat kurpitsansiemenet, siivu tummaa leipää ja vähän versoja päällä loivat yhdessä erittäin tyydyttävän makuelämuksen.

Pinellan versio minulla oli alkuun mielessäni, kun aloin tekemään uudenlaista kurpitsakeittoa, Kermaa ei löytynyt... Jotain muuta kyllä.

 Toinen testattu kurpitsakeitto tuli sitten vastaan työillallisella Kalastajatorpan Meritorppa-ravintolassa. Tämä olikin aika mielenkiintoinen versio. Keitto itsessään oli taas kermaisen täyteläistä (eli tosi hyvää). Aistit heräsivät savun tuoksuun ja menun mukaan keittoa oli savustettu katajalla. Maussa en savua sitten enää kauheasti löytänyt, joten shown veivät kuitenkin lisukkeet.

Lautanen tuotiin pöytään ilman keittoa ja pohjalla köllötteli kampasimpukkaa, rapsakkaa possua ja jopa pieni siivu tryffeliä. Siihen keitto sitten kaadettiin päälle. Tryffeliä en kovasti maistanut, mikä lienee hyvä juttu huomioonottaen, etten siitä oikeastaan pidä. Kampasimpukka oli keitossa herkullista, mutta voiton veivät kuitenkin possupalat. Nam, nam, nam...  Oli muuten makoisa keitto.


Kotona sitten. No, jääkaapissa oli melkein kokonainen myskikurpitsa ja siitä se sitten lähti. Kerman sijasta löysin laatikosta kookosmaitoa, joten maku lähti viiraamaan itämaiseksi heti alkuun. Hyvää tuli.

Kotoisa kurpitsakeitto

Kurpitsaa
porkkanaa puolet kurpitsan määrästä
sipulia puolet kurpitsan määrästä
3 valkosipulinkynttä
pari kynnen kokoista palaa sitruunan kuorta
1rkl sitruunamehua
Espelette chiliä jauheena ja kurkumajauhetta  sekä ripaus kanelia
kanaliemikuutio (tai kasvisliemi-kuutio, jos mieluummin)
korianterin varret
pippuria, timjamisuolaa
1 laakerinlehti
1prk kookosmaitoa
pieni loraus kalakastiketta

Schwartzwaldin kinkkua paloina ja paahdettuna
korianterin lehtiä
savulohta, katkarapuja

Leikkaa kurpitsa, porkkanat ja sipulit paloiksi. Kuullota sipuleita kattilassa oliiviöljyssä hetki. Ripottele 1/2 rkl espelette-chiliä, 1tl kurkumaa ja ripaus kanelia joukkoon. Lisää kurpitsa ja porkkanat sekä valkosipulit ja sitruuna. Sekoittele vielä hetki.

Lisää liemifondikuutio, korianterin varret, laakerinlehti ja vettä niin paljon, että kasvikset peittyvät. Anna kiehua hiljalleen n. 40min.

Ota laakerinlehti pois ja soseuta keitto sauvasekoittimella. Kaada joukkoon kookosmaito ja kuumenna. Mikäli keitto kaipaa mielestäsi vielä suolaa, lorauta joukkoon tilkkanen kalakastiketta.

Paahda kinkkupaloja kuivalla pannulla kunnes ne alkavat rapsakoitua. Paahda katkarapuja (voit lisätä valkosipulia ja chiliä makusi mukaan)

Tarjoile keittoa ja ripottele lisukkeita päälle. Meillä oli ensin tarjolla valmiita savulohi-tuorejuusto-katkarapurullia, joita murenneltiin pinnalle korianterinlehtien kanssa. Sitten kokeiltiin kinkkulastujen ja korianterin kera. Molemmat toimivat.