Itsenäisyyspäivän karpalot

Tapiolassa on koju, jonka ohi en pääse koskaan ostamatta jotain. Kävelen sen ohi joka lauantai kuopuksen nauttiessa tanssitunnistaan. Sanon nauttiessa, sillä vaikka isoveljetkin aikoinaan tanssimisesta pitivät, ei tanssitunnin väliin jäämisellä uhkailulla ollut heidän käytökseensä mitään vaikutusta. Kuopus taas... ei tarvitse kuin vihjata, ettei hän ehkä pääsisikään lauantaina tanssimaan ja riehuminen loppuu samantien. Viikolla lasketaan suurin piirtein öitä lauantaihin. Näyttää siltä, että meillä on tulossa laulua ja tanssia rakastava stara,

Mutta siis, minun piti puhua karpaloista, joita löysin kyseisestä kojusta lauantaina. Toki niistä osa oli jo vähän olivat kärsineitä, mutta hyvin saatiin herkkuja aikaiseksi.

Kotilieden leivontanumeroiden resepteistä löytyy aina jotain ihanaa kokeiltavaa. Nyt iskin silmäni karpalo-valkosuklaakakkuun. Hieman tuunasin appelsiininkukkavedellä ja lopputulos sulaa suussa. Onneksi pakkaseen jäi vielä pieni purkillinen karpaloita niin saadaan joulun viemisiksi toinen kakku.

Karpalo-valkosuklaakakku 

200g huoneenlämpöistä voita
2,5dl sokeria
3 kananmunaa
4dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
1/2tl suolaa
100g valkosuklaata
1 korkillinen appelsiininkukkavettä
1dl turkkilaista jugurttia
2dl pakastekarpaloita

Vaahdota voi ja sokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi. Sekoita munat joukkoon yksitellen reippasti vatkaten jokaisen jälkeen.

Sekoita kuivat aineet ja lisää ne taikinaan rouhitun valkosuklaan kanssa. Kaada joukkoon appelsiininkukkavesi, jugurtti ja karpalot. Sekoita.

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan.

Paista uunissa 175 asteessa noin 50min.

Anna jäähtyä hetken aikaa ja kumoa kakku.

Kun kakku on kokonaan jäähtynyt, valuta pinnalle sulatettua valkosuklaata ja koristele marjoilla.

Karpaloinen pataleipä

Karpalot höystävät myös pataleivän ihanan jouluiseksi. Taikinaan kun sekoittaa vähän ruisjauhoja ja spelttitäysjyväjauhoja, niin herkulta maistuu.

Tällä kertaa leipä tehtiin neljän tunnin raskilla eli sekoitettiin ensin 3dl lämmintä vettä, 3dl vehnäjauhoja ja ripaus kuivahiivaa. Jätettiin seos seisomaan huoneenlämmössä neljäksi tunniksi.

Sitten joukkoon sekoitettiin pari desiä spelttijauhoja ja desi ruisjauhoja ja lisättiin jauhoja tarpeen mukaan. Taikinaa nostatettiin vielä tunnin verran samalla kun pata kansineen kuumeni uunissa.

Sitten paistettiin pataleivän tapaan 30min kannen alla 220 asteisessa uunissa ja vielä 10min ilman kantta ruskean pinnan aikaansaamiseksi.

Ihanaa juustojen alla.

Lopuksi sitten vielä tehtiin yksinkertaistakin yksinkertaisempia karkkeja eli lumikarpaloita.

Sekoitetaan tuoreita karpaloita tomusokerissa. Nautitaan yksitellen tai kouralla suuhun kipaten.

Kiristää leukaperiä kirpeydellään ja muikistaa suuta makeudellaan. Luonnon herkkua parhaimmillaan.

Karpaloita tulee itse asiassa hankittua ihan liian harvoin, kun itse emme käy niitä mistään poimimassa. Onneksi niitä nykyään löytää paremmin myynnissäkin.

 Näissä marjoissa on jotain jännän juhlavaa.