maanantai 12. lokakuuta 2015

Paahdetun juureskeiton twist of the day

Syksy tuo mukanaan myös halun kokata ja syödä entistä enemmän juureksia. Muutaman vuoden ajan ovat uunijuurekset olleet meillä kaksipäiväinen juttu. Ensin herkutellaan uunissa yrttien, hunajan, mausteiden ja välillä balsamiconkin kanssa muhineita juurespaloja. Seuraavana päivänä muussataan loput juurekset kasvisliemen kanssa pyöreän herkulliseksi sopaksi. Mitä enemmän erilisia juureksia, sitä herkullisempi soppa.

Tällä kertaa nautiskeltiin perunan, porkkanan ja punasipulin seoksesta (savupaprikaa, suolaa, pippuria ja timjamia). Lisäksi herkuteltiin päärynä-pasternakkapaloilla sekä timjamilla maustetuilla hunajakeltajuurilla. Tämä ei kaipaa yhtään lihaa seurakseen, mutta eilen lisukkeena oli vielä pannulla nopeasti paistettuja kanan rintafileviipaleita. Komeus kruunattiin vuohenjuustolla (ja ketsupilla halukkaille).

Se on sääli, ettei juureksista tehty sosekeitto oikein vastaa ulkonäöltään makunsa herkullisuutta. Sellainen rusehtava massa kun näyttää melkein luotaantyöntävältä. Ensin loiskin mustaherukkahilloa päälle pääasiassa koristeeksi ajatellen sen sentään sopivan pyöristyneisiin ja maanläheisiin juuresmakuihin. Sitten otin muutaman lusikallisen lisää, kun makuyhdistelmä osoittautui erinomaiseksi. Mustaherukan kirpakkuus ja makeus täydensivät ihanasti juuresten täyteläisyyttä. Tämä twist tulee päätymään soppapäivien vakiovarusteeksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun aina kommenteista!